Alasivun pääkuva

Lehdistöarvostelut – Ihmisen osa

Anja Pohjola säteilee Tampereen Teatterissa – Ihmisen osa koskettaa syvältä
Syksyn koskettavin teatteritapaus on Ihmisen osa Tampereen Teatterissa. Kari Hotakaisen romaaniin perustuva näytelmä on paitsi perhekuvaus myös viiltävän tarkka analyysi työelämän muuttumisesta, arvoista ja kaikkivoivasta rahasta. Taitavan näyttelijäjoukon ylimpänä tähtenä loistaa talossa ensi kertaa vieraileva Anja Pohjola, 83. (–)
Ohjaaja Marika Vapaavuorella on taito yhdistää asiapitoinen teksti ja koskettava ilmaisu. Ihmisen osa on välillä lähes pakahduttavaa, mutta oudolla tavalla huumorilla kevennettyä. Kokonaisuutena esitys on puhdistava kokemus. (–)Näytelmän itseoikeutettu päähenkilö on Pohjolan Salme Malmikunnas. Hänestä säteilee elämän viisautta ja lämpöä, pyyteetöntä äidinrakkautta. Heikki Kinnunen on hänen aviomiehenään puhumaton jäärä. Kinnusen näyttämötyöskentely on jälleen ihailtavaa.Elisa Piispanen tekee Helena-tyttärestä leipääntyneen johtajan. Suuri suru pysähdyttää ja lamaannuttaa hänet ja näyttelijä kuvaa sen satuttavasti.”TAMPERELAINEN, Katariina Fleming

 

”Dame Anja Pohjolan taidot eivät tietenkään ole yllätys, mutta samalla varmuudella toimii koko ensemble. Ihmisen osassa nähdään ihme: mahdoton muuttuu todeksi.”

AAMULEHTI Menomini, Mikko Husa

 

”Häkellyttävän läsnäoleva Anja Pohjola hengittää Salmen läpi kuin olisi aina niin tehnyt. Hänen puhumattomaksi äityneenä miehenään Heikki Kinnunen ilmaisee valtavasti kovin vähällä.”
HÄMEEN SANOMAT, Katri Kekäläinen

 

”Lasten lähteminen, työelämän ulkopuolelle jääminen ja narsismin ihannointi. Siinä se kolmikanta, jonka keskellä Marika Vapaavuoren ohjaama Ihmisen osa seisoo päällään tasapainoaan hakien. Teemat ovat selkeitä nykyajan ilmiöitä, joihin Vapaavuori on tarttunut ohjauksessaan tiukalla otteella.

Näytelmän kiistaton tähti on Salme Malmikunnaksen roolin esittävä Anja Pohjola. Me kaikki tiedämme ne äidit, jotka kaipaavat lakkaamatta maailmalle lähteneitä lapsiaan ja uskovat näiden menestykseen. Salme on juuri tällainen äiti. (–)

Koko roolitus on näytelmän tapaan tasapainoinen, eikä Pohjolan lisäksi kukaan nouse valokeilaan toisen ohi. (–)

Kari Hotakaisen romaaniin perustuvassa näytelmässä tuntuu loksahtavan kaikki siis paikoilleen. Dialogin tunnistaa Hotakaisen tekstiksi. Salme laukoo kerronnan sivussa niitä tuttuja tummasävyisiä ja humoristisia totuuksia elämästä, joita Hotakainen kynästään tipauttelee.”
ETELÄ-SUOMEN SANOMAT, Laura Hallamaa

 

Kari Hotakaisen herkullinen kerrontatapa on siirtynyt näyttämölle Marika Vapaavuoren ohjaamana. Vapaavuori sekoittaa väkeviin sanoihin keventävää komiikkaa. (–) Kari Hotakaisen puhutteleva teksti ei ole menettänyt purevuuttaan nykymenosta, päinvastoin, se tuntuu osuvan maaliinsa entistä tarkemmin. Ensi-iltayleisö kiitti siitä seisten.”
YLÖJÄRVEN UUTISET, Päivi Kuokkanen

 

”Ihmisen osa on kaunis, jopa lohdullinen kertomus Malmikunnasten perheestä, jonka tarinaa näkökulmahenkilönä toimiva Salme-äiti (Anja Pohjola) kertoo yleisölle. (–) Ihmisen osaa markkinoidaan häpeilemättömästi Anja Pohjolan karismalla. Esityksen nähtyään on pakko todeta, että ei ihan suotta. Vähintään hatun noston arvoinen on 83-vuotiaan teatterielämämme grand old ladyn suoritus TT:n päälavalla. Jo pelkkä valtaisan tekstin haltuunotto on kunnioitettava saavutus. Pohjolan läsnäolo on vangitsevaa ja hän yksin riittää väliin täyttämään näyttämön.”
KESKIPOHJANMAA, Jussi Kareinen

 

Kari Hotakainen rakastaa suomen kieltä ja minä rakastan Kari Hotakaisen tekstejä. Tampereen Teatterin Hotakaisen romaanin pohjalta rakennettu Ihmisen osa oli siten mitä houkuttelevin ensi-ilta tänä syksynä Tampereella. Ohjaaja Marika Vapaavuorisai hienon, monimuotoisen näyttelijäkaartin toimimaan mitä parhaiten teatterin päänäyttämöllä. Tarinassa keskiössä olevan Malmikunnaan perheen historia pysäytti minut moneen kertaan pohtimaan millaista ihmisenä oleminen todellakin on. Tarvitsemme vain kaksi ominaisuutta: keskittymiskyvyn ja mielikuvituksen. Mielikuvituksen avulla me voimme kuvitella miltä toisesta tuntuu ja niin meidän kuuluukin tehdä. Ja oletteko ajatelleet, että elämä tapahtuukin loppujen lopuksi päämme sisällä?Perheen vanhaa äiti Salmea esittänyt upea Anja Pohjola ja Heikki Kinnunen hänen puolisonaan Paavona olivat näyttämön kirkkaimmat tähdet. Anjan ja Heikin karisma valaisi koko katsomon samalla kun Salmen lempeä viisaus ja Paavon hiljaisuuteen piilotettu suru koskettivat katsojaa syvältä. Hienoa oli, että ilon ja surun vuoristoradassa kulkenut tarina sai lohdullisen, jopa onnellisen lopun. Perheen kokema tragedia erotti puolisot toisistaan ja pakotti heidät tekoihin, joita oli pakko tehdä. Tekojen jälkeen oli mahdollista palata takaisin toistensa luo.

Yleisö taputti seisaaltaan näytelmän päätteeksi. Eikä suotta; kyllä minäkin vakuutuin siitä mitä näytelmä halusi meille viestittää: elämä on parhaimmillaan totta ja jokaisen elämä on hänen omansa. Ainakin sellaiseksi se pitäisi tehdä.”

KESKUSTORI.FI, Hannele Kuitunen

 

”Minulle teatteri on parhaimmillaan silloin, kun katsomosta poistuu kyyneleitä pyyhkien ja samalla suu on hymyssä. Tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Kari Hotakaisen teksti on nerokasta ja täynnä tekstillä makustelua. Tyyli puree. Marika Vapaavuoren ohjaus antaa roolihahmoille kunnolla tilaa sanoa asiansa, tai jättää sanomatta. Hiljaisuuskin on pysäyttävää, kun sen tekee taiten. Huumoriakin on sopivassa määrin joukossa, mehukkaiden sivuhahmojen muodossa etenkin.”

 

TEATTERIKÄRPÄSEN PURAISUJA 2 -blogi