Alasivun pääkuva

Lehdistöarvostelut – Lokki

Reunasen ohjauksessa näytelmän koko ylöspano ja ilmaisuarsenaali viestivät Tsehovin tekstin ajattomuutta. Ytimessä on nytkin ihmisen ikuinen yritysten ja erehdysten kautta tapahtuva hapuilu löytää paikkansa ja statuksensa tässä maailmassa. (…)

 

Reunanen käyttää TT-Frenckellin tilaa taidokkaasti hyväkseen koko mitassa ja vähän ylikin. (…) Mikko Saastamoisen skenografia ja Mika Hiltusen valaistusratkaisut ovat omalta osaltaan synnyttämässä ohjaajan määrittämää atmosfääriä, joka on yhtä aikaa sekä epookkista että tätä hetkeä. Mikä hienointa, sama fiilis ujuu silmistä syvälle ajatuksiin.

 

”Lokki” on Reunasen debyytti TT:ssä ja myös uran ensimmäinen Tshehov-ohjaus, mutta ote on koko ajan varma ja terveesti itsetietoinen. Toteutus nojaa hyvin tiukasti Martti Anhavan suomentamaan alkuperäisnäytelmään, mutta on ilman kosiskelevia anakronismejakin tavattoman tuoreesti tehty.

 

Tampereen Teatterin näyttelijäkunnan konkaritkin syttyvät uudenlaiseen hehkuun uuden ohjaajan ja tuoreiden näyttelijätulokkaiden rinnalla.”

DEMOKRAATTI, Rolf Bamberg

 

 

Lue koko artikkeli tästä
”TT:n Lokki liitää komeasti… TT:n Lokki on näyttelijätyön juhlaa. Kokeneiden näyttelijöiden rinnalla pääsevät loistamaan Nätyn nuoret lahjakkuudet Jussi-Pekka Parviainen, Maruska Verona ja Anna Ackerman. He ilmahduttavat myös musikaalisuudellaan.

 

Kaksi kohtausta jäi erityisesti mieleen. Näyttelijätär Irinan (Inkeri Mertanen) ja häntä nuoremman kirjailijamiehen (Risto Korhonen) ”lemmenshow” oli räväkkä, intensiivinen ja hauska, vaikka tekikin särön kokonaisuuteen. Loppukohtaus hakee vaikuttavuudessaan vertaistaan.”

VALKEAKOSKEN SANOMAT, Sirpa Rauhaniemi

 

 

”Anton Tsehovin klassikko saa mainion tulkinnan teatterin konkareiden ja Nätyn opiskelijoiden yhteistyön hedelmänä. (…)

 

Nätyläinen Jussi-Pekka Parviainen tekee mainion Konstantinin: läsnäolo, tunteenpalo ja heittäytyminen ovat käsin kosketeltavia.

 

Inkeri Mertanen sähköistää lavan Irina-diivana. Ei vähiten siksi, että Mertanen sujahtaa upeisiin asuihin kuin käsi hansikkaaseen. Mertasen kylmyys puistattaa, ja hetkittäiset hellyyden osoitukset saavat valheellisesti uskomaan liikaa.

 

Risto Korhonen ottaa kukkopoika Trigorinina, välilläjopa Pussy Riot -pipossa, haltuunsaroolin, jossa löytyy hersyttelyn lisäksi vakaviakin sävyjä.

 

Kake Aunesneva on koskettava Sorin ja Mikko Hänninen ulkopuolinen tarkkailija onnettomien maailmassa. Matti Hakulisen opettajanyksipuolinen rakkaus Masaan riipaisee.

 

Maruska Verona mieleltään sairastavana Ninana ja Anna Ackerman pianoa hakkaavana Masana jäivät erityisesti mieleeni. Nätyläiset polkevat pianon sellaiseen vauhtiin, että etydit soikoot – haitarista ja kitarasta puhumattakaan.

 

Samuli Reunanen hyödyntää ohjauksessaan myös katsomoa ja rakentaa herkullisia kohtauksia, joissa näyttelijäntyö on kunniassaan.”

 

YLÖJÄRVEN UUTISET, Päivi Kuokkanen
Lue koko artikkeli tästä

 

 

”Näyttelijäntyö oli kauttaaltaan tasalaatuista. Esityksen hienoimman roolin tekee Kostjan traagisen hahmon vakuuttavasti tulkitseva, lahjakas ja tunteikkaasti näyttelevä Jussi-Pekka ParviainenInkeri Mertanen diivailevana, itsekeskeisenä näyttelijänä ja vaikeaa suhdetta poikaansa tulkitsevana äitinä ja miestennielijänä on pitelemättömän hyvä ja näyttävä.

 

Muutkin Tampereen Teatterin näyttelijät, erityisesti Risto Korhonen ovat erinomaisia rooleissaan.  (…)

 

Mikko Saastamoinen ja Mika Hiltunen ovat tehneet vaatimattomuudessaan toimivan lavastuksen, välistä hivelevän kauniine näyttämökuvineen ja valoineen.”

 

KANSAN UUTISET Verkkolehti, Siskotuulikki Toijonen

 

 

Lue koko artikkeli tästä
”Aivan loppu on ihan wau.”

AAMULEHTI, Anu Ala-Korpela

 

 

”Samalla kun Maruska Veronan hienosti esittämä Nina Mihailovna menettää oman kykynsä lentää, hän nostaa esityksen ilmaan. Niin ikään Anna Ackerman Mašana ja Jussi-Pekka ParviainenKonstantin Gavrilovitšina ansaitsevat erityismaininnan pakahtuvien tunteiden tulkkeina. Sanoisinkin, että tässä esityksessä nuoret näyttelijät pääsivät näyttämään taitonsa.

 

Erityismaininnat haluan kuitenkin antaa Mikko Saastamoisen lavastukselle ja esityksen musiikille. Molemmat näistä yhdessä ja erikseen antoivat Lokille sen viimeisen silauksen, joka teki teatterikokemuksesta täyden.”

 

KESKUSTORI.fi, Katriina Liusjärvi
Lue koko artikkeli tästä

 

 

Blogiarvostelut

Kulttuurikarppaaja