Alasivun pääkuva

Lehdistöarvostelut – Yön kulkijat

”Mutta onhan tämä etuoikeus. Istua nyt metrin päässä näyttelijästä ja katsoa ihohuokosia, kuunnella jokaista tavua ja äännähdystä. Niin, elää toisen elämää. Tähän ei pysty somekaan. Mikko Viherjuuren Yön kulkijoihin tekemän näyttämöratkaisu ei ole uusi, mutta tähän tarinaan se istuu kuin etupenkkiläinen. Neljän erilaisen miehen ja yhden satunnaisen naisen peräkamariin vangittu road movie imaisee mukaansa keskipakoisvoimallaan.”
AAMULEHTI, Anne Välinoro

 
”Ohjaaja Mikko Viherjuuri on tuonut uransa aikana huiman määrän ulkomaisia laatutekstejä suomalaisille näyttämöille… (–) Yön kulkijat on onnistunut valinta ohjelmistoon. Suomalaisen teatterikatsojan sydämessä on erityinen paikka realistiselle lamanäytelmälle, jolla on lämminhenkinen ydin. Tässä tapauksessa katsojaa ilahduttaa myös kautta linjan laadukas teatterityö. Esitys onnistuu olemaan yhtä aikaa tyylikäs ja rosoinen, toisaalta vähäeleinen ja läikkyvän emotionaalinen.”
HÄMEEN SANOMAT, Aksu Piippo

 
”Yön kulkijat on intensiivisyydessään pakahduttavan läsnä ja sen roolihahmot rooleissaan niin tosia ja kokonaisia, että sielua väliin paleltaa. (–) Ohjaaja Mikko Viherjuuri on saanut käsiinsä loistavan tekstin, ja viisaasti hän uskaltaa luottaa siihen, että se kantaa taitavien näyttelijöiden voimin.”
KESKIPOHJANMAA, Jussi Kareinen

 
Esa Latva-Äijö tekee Yön kulkijoissa herkullisimman roolin, minkä ole Tampereen Teatterin vakikasvolta nähnyt. Latva-Äijön tulkitsema vähälahjainen Doc on sydän, joka rytmittää koko tarinaa. (–) Jukka Leistikin on täysin tunnistettavana tavallisena keski-ikäisenä miehenä miellyttävämpi kuin koskaan. Ilahduttavaa oli myös erilainen katsomojärjestys.”
AAMULEHTI MENOMINI, Tuulia Rautio

 

 

”Tämä on tarina, joka imeytyy iholle. Osa katsomosta on näyttämöllä ja istun eturivissä. Tunnen olevani mykkänä vieraana Yön kulkijat -näytelmän piskuisessa huoneessa. Turvallisesti tarkkaileminen ei tässä tilassa onnistu, huomaan eläytyväni tapahtumiin niin, että säpsähtelen tuon tuosta.
Valomestari Tuomas Vartola ruokkii näet onnistuneella tavalla sähkömittarivanhusta.
Olen osa Marjatta Kuivaston lavastusta, täyteen ladattujen sängynalusten, sijaamattomien vuoteiden, pahvilaatikoilla tumpattujen lattioiden ja rohjoisten kalusteiden kyljessä.
Parempaa paikkaa ei voisi ollakaan kokea kertomus kummallisista kulkijoista, jotka eivät selviä elämästä naarmuuntumatta.
Mikko Viherjuuren ohjauksessa napakka dialogi on kunniassaan, roolitus kohdallaan ja näyttelijäntyö arvossaan.”
YLÖJÄRVEN UUTISET, Päivi Kuokkanen

 
”Ohjaaja Mikko Viherjuuri istuttaa katsojat karusti lavastetun näyttämön, Tommin sotkuisen kämpän molemmin puolin. Tässä esityksessä ratkaisu toimii mitä mainioimmin, tuoden erinomaiset näyttelijät armottoman lähelle.
Jukka Leisti näyttelee virtuoosimaisesti Tommyn tragikoomisen roolin. Puheryöpystä tämä luottonäyttelijä selviää kunnialla. Tunneskaalaa olisin kaivannut ehkä enemmän – tosin mene ja tiedä pitikö sitä tällä koviksella liialti ollakaan.
Esa Latva-Äijö, Steinbeckin Hiirien ja ihmisten Lennieen vertautuvana Docina on esityksen hyvä, kaikista ja kaikesta parhain päin ajatteleva ja toimiva hieman saamapuolelle jäänyt reppana. Ei voi kun ihailla hymynkareen suupieliin nostattavaa Latva-Äijön ilmiömäistä näyttelemistä. (–) Esityksen löytölapsi, ihana Anna Andersson on varsinainen löytö, taiteellisestikin.  Herkästi näyttelevä, esityksen alussa lähes autistinen, loppua kohden terävöityvä Anna Andersson on herkkä ja lahjakas näyttelijä.  Tyttö, sinä olet tähti!  Hänestä kuulemme vielä.”
KANSAN LEHTI, Siskotuulikki Toijonen

 
”Ja minä sanon, että onneksi on teatteri, jossa ihmiset välittävät tunteita ja kertovat tarinoita toisille ihmisille. Kiitos Tampereen Teatterille tästä elämyksestä! Näytelmästä tuli lämmin fiilis, vähän samantapainen olo kuin ikilempparistani ”Inishmaanin rammasta”.
Aluksi meinasin antaa neljä tähteä, mutta päivän hautuneena huomasin kuinka paljon tästä tykkäsin ja täräytän taas täydet pinnat *****.
TEATTERIKÄRPÄSEN PURAISUJA -blogi

 
”On se Leisti kyllä kumma. Moneen vuoteen en tykännyt lainkaan, mutta nyt kun olen nähnyt hirveän määrän erilaisia rooleja, niin olen oppinut tykkäämään, ja kovasti! Se on jotenkin ujuttanut itsensä tykö. Tavattoman taitava ja monisyinen näyttelijä, joka ei aina ehkä välttämättä muista reploja sanatarkasti, mutta paikkaa sen sujuvasti omalla höpöttämisellään. Niin hyvin että katsoja ei usein ollenkaan huomaa että meni vähän sinne päin. Ja tässäkin roolissa Leisti oli taas kerran erinomainen.

Leistin aisaparina viime vuosina monessa näytelmässä on ollut Esa Latva-Äijö, ja niin taas. Yön Kulkijoissa Esa on enemmän kuin simppeli Doc, joka toimii Tommyn apupoikana pakettiautokeikoilla, asuu vuoroin siskonsa ja Tommyn nurkissa, ja on kaikin puolin vähän reppana. Doc on sellainen hyväntahtoinen ja hieman hyväuskoinenkin hemmo, jota Tommy selkesti hieman käyttää hyväkseenkin. Mutta toisaalta kokee tästä vastuuta, ja toveruuttakin on aistittavissa. Latva-Äijö on aina tasaisen hyvä, mutta Yön Kulkijoissa erityisen loistava. Ihana suoritus!”
PALJON MELUA TEATTERISTA -blogi

 
”Mutta ehkä kuitenkin kamalin on myös vaikuttavin. Huumeista sekaisin oleva sutenööri Kenneth (Martti Manninen), on nimittäin todella vahvaa tulkinta. Hänen sekaisin olevaan mieleensä joutuu sukeltamaan väkisin. Katsoja tietää piinallisen hyvin, että kohta tapahtuu jotain pahaa. En muista yhtä vahvaa pelon tuntemusta kokeneeni teatterissa pitkään aikaan.

Huumori on usein hankalassa roolissa näytelmissä, jotka käsittelevät vakavia aiheita. Sen pitää olla lämmintä, mutta se ei saa tuntua liikaa siltä, että tässä nyt annetaan katsojalle hetki aikaa hengähtää ja naurahtaa. Yön kullkijat onnistuu välttämään päälleliimauksen tunteet niissä kohdissa, joissa halutaan nostaa katsojan suupieliä. Tarinaa ei ole turhaan palkittu viime vuonna New Yorkin teatterikriitikoiden palkinnolla, Paras uusi näytelmä 2014.

Yön kulkijoita suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka rakastavat tarinoita ja ovat pienen ihmisen puolella.”
KESKUSTORI.fi, Katriina Liusjärvi