20.11.2026

Tositapahtumiin perustuva Minä juoksen -monologi saa Suomen kantaesityksen huhtikuussa

Tampereen Teatterin ensi kevään viimeinen ensi-ilta on tositapahtumiin pohjaava monologinäytelmä Minä juoksen (Jeg løber).

Tanskalainen journalisti Anders Legarth Schmidt menetti 6-vuotiaan tyttärensä leukemialle ja alkoi kirjoittaa surustaan ja juoksemisesta. Tästä materiaalista syntyi äärimmäisen koskettava ja fyysinen teatteriesitys, jonka käsikirjoitti Line Mørkeby. Aivan tavallinen perheenisä alkaa juosta, päivät ja yöt läpeensä. Vain jatkuva liike ja muistojen välähdykset pitävät miestä kasassa.

Huhtikuun 27. päivä Frenckell-näyttämöllä Suomen kantaesityksen saava Minä juoksen on kirjoitettu yhdelle miehelle ja juoksumatolle. Se on Tampereen Teatterissa vierailevan näyttelijä Markus Järvenpään kokonaisvaltainen taidon- ja voimannäyte.

Monologinäytelmän on suomentanut Aino Piirola, ohjauksesta vastaa Hilkka-Liisa Iivanainen, skenografiasta Teppo Järvinen, valosuunnittelusta Tuomas Vartola jaäänisuunnittelusta Hannu Hauta-aho ja Opa Pyysing. Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt näytelmän suomentamiseen ja toteuttamiseen Maailma näyttämölle -apurahaa.

Näytelmä on suunnattu aikuisille.

Näyttelijän haastava rooli

”Isänä olemisen todellisia tarinoita kuvaavat näytelmät ovat harvinaisia”, ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen sanoo. ”Näytelmissä isät ovat usein etäisiä, kadonneita tai äkkijyrkkiä perheenpäitä. Tai sitten toistetaan ”mies hiljaisena jöröjukkana” -tarinaa. Ohjaajana haluan päästä pintaa syvemmälle ja käsiksi uusiin tarinoihin, sillä tunnen niitä isiä, jotka ovat täydesti tuntevia, vastuunsa kantavia ja ristiriitaisia ihmisiä. Uskon myös, että näen juuri tällaisten isien juoksevan maratoneja ja lenkkeilevän Kaupin metsissä harva se päivä.

Haluan tehdä esityksen, joka tekee kunniaa kaikille heille. Siksi ehdotin teatteriimme tätä monologia. Se tuo lavalle kaksi suurta tehtävää: tositapahtumiin perustuvan kuvauksen isästä, joka selviää lapsensa menettämisen surusta sekä näyttelijän äärimmäisen fyysisen toiminnan, juoksemisen. Monologin esittäjäksi halusin Markus Järvenpään, joka on sukupolvensa taidokkaimpia ja fyysisimpiä näyttelijöitä: hänen ilmaisunsa skaala on hurja, Markus laittaa kaiken likoon.”

Miltä näyttelijästä tuntuu hypätä näin herkkään ja samalla fyysiseen rooliin? ”Hullultahan se tuntuu, on varmaankin haastavin rooli, mitä oon koskaan tehny”, Markus Järvenpää kertoo. ”Mutta enpä mä ennenkään ole hyvästä haasteesta kieltäytynyt. Ajattelen niin, että tämä ammatti on siitä mahtava, että voi käsitellä ihmistä kokonaisvaltaisesti, tutkia elämän monia puolia, myös niitä synkimpiä ja pelottavimpia sävyjä turvallisesti.”

Tanskan kuninkaallisessa teatterissa ensiesityksensä saanut Minä juoksen nousi Kööpenhaminassa odottamattomaksi hitiksi. ”Uskon, että samalla tavoin käy Tampereella. Katsojilla on halu ja tarve myötäelää ja päästä todistamaan tosipohjaista tarinankerrontaa ihan läheltä”, Iivanainen sanoo.

Markus Järvenpää on freelancenäyttelijä, joka on tehnyt mittavan uran niin teatterissa, tv-sarjoissa kuin elokuvissa. Hän on tuttu mm. sarjoista Syke, Maria Kallio, Roba ja Made in Finland. Teatterirooleistaan hänet muistetaan etenkin monologeista Rikos ja rangaistus ja Riivaajat sekä rooleistaan Anna Kareninan Vronskina (Turun kaupunginteatteri) ja Humisevan harjun Heathcliffinä (Helsingin kaupunginteatteri).


Jaa sosiaalisessa mediassa