Historia

Tampereen Teatteri on Suomen vanhimpia taidelaitoksia ja on toiminut alusta alkaen ammattiteatterina.

Jo kauan ennen teatterin virallista perustamista oli Tampereella toimittu teatterin hyväksi. 1800-luvun lopulla oli laajasti kirjoitettu ja keskusteltu teatteritalon tarpeellisuudesta – lähinnä ajatellen teatterivierailuja, joita varten kaupungista ei löytynyt kelvollista näyttämöä. Vuonna 1891 oltiin jo perustamassa rakennusrahastoa suunnitelman edistämiseksi, mutta asia ei kuitenkaan edennyt periaatepäätöstä pidemmälle.

Kaarle Halme aktiivisena puuhamiehenä

Vuonna 1903 teatterimies ja näyttelijä Kaarle Halme oli esittänyt teatterin perustamissuunnitelmansa Tampereen Suomalaisen Klubin johtomiehille, mutta kipinä ei vielä silloin ottanut tulta. Tämä ei Halmetta lannistanut ja niin hän päättäväisin mielin suuntasi katseensa Kauppaseuraan, joka antoi ehdotukselle periaatteellisen kannatuksen.

Seuraavana vuonna 16.5.1904 valittiin Tampereen Teatteri Osakeyhtiölle johtokunta huolehtimaan vastaperustetun taidelaitoksen aineellisesta kannatuksesta. Näyttelijät Elli Tompuri ja Hilma Rantanen olivat jo siihen mennessä keränneet kannatuslistoilla varsin merkittävän alkupääoman – 20.000 markkaa.

Tampereen Teatteri aloittaa toimintansa

Tampereen Teatterin ensimmäiseksi itseoikeutetuksi johtajaksi valittiin Kaarle Halme, joka välittömästi kiinnitti seitsemäntoista ammattinäyttelijää ensimmäiseen taiteelliseen henkilökuntaan.

Avajaisnäytäntö pidettiin 8.9.1904 ja juhlanäytelmänä oli Aleksis Kiven 5-näytöksinen murhenäytelmä Kullervo, jossa johtaja Kaarle Halme oli itseoikeutetusti nimiroolissa. Ensi-illan juhlavuutta lisäsi Eino Leinon tilaisuutta varten kirjoittama, näytelmän lopuksi esitetty runo Prologi.

Tampereen Teatterin ensimmäinen toimintavuosi oli ensi-iltojen lukumäärän osalta ennätyksellinen, sillä niitä oli peräti 24. Teatteri aloitti välittömästi myös vierailut maaseudulle, joista ensimmäinen tapahtui jo vajaan kuukauden kuluttua avajaisnäytännöstä.

Teatterin ensimmäiseksi toimitilaksi vuokrattiin Mustanlahden- ja Satakunnankadun kulmauksessa sijainnut Raittiustalo, vaikka avajaisnäytäntö pidettiin Seurahuoneella Puutarhakadun ja Kauppatorin kulmauksessa. Alkukuukausina näyteltiin vuorotellen kummassakin talossa, kunnes vuonna 1905 toiminta keskittyi yksinomaan Raittiustaloon, josta siirryttiin vuonna 1910 VPK:n väljempiin tiloihin.

Teatteritalo nousee kosken rannalle

Vuonna 1908 Tampereen kaupunginvaltuusto oli myöntänyt teatteritalon rakentamista varten 3.726 m2 suuruisen tontin omistusoikeuksin kaupungin parhaalta paikalta, Tammerkosken partaalta. Maaliskuun 18. päivänä 1910 pidetyssä kokouksessa teatterirakennuksen hyväksi työskennellyt toimikunta julisti arkkitehtikilpailun. Ehdotuksia saapui kaikkiaan kahdeksantoista. Niistä hyväksyttiin arkkitehtien Kauno S. Kallion ja Oiva Kallion suunnitelma. Rakennustöiden urakkakilpailun voitti rakennusmestari Th. Schreckin tarjous.

Teatterin rakennustyöt käynnistyivät elokuussa 1911 ja seuraavan vuoden loppupuolella talo oli valmis. Rakennus oli silloisissa oloissa harvinaisen tilava, moderni ja toimiva. Teatteri edusti myös teatteritekniikaltaan maan uusimpia saavutuksia: katsomossa oli 598 paikkaa ja näyttämö oli harvinaisen suuri, 140 m2.

Teatteritalo vihittiin virallisesti käyttöön 14.2.1913. Juhlava tilaisuus huipentui Arvid Järnefeltiltä tilatun Manonin rakastajat -näytelmän kantaesitykseen. Teatterin alkuaikojen vaellusvuodet olivat vihdoinkin ohi.

Uudet näyttämöt Pikkuteatteri ja Frenckell

Keväällä 1961 Tampereen Teatteri sai hallintaansa näyttelijä Eero V. Kosteikon vuonna 1959 perustaman ja johtaman Pikkuteatterin, jolle saatiin vuonna 1964 oma 130-paikkainen toimitila päärakennuksen yhteydestä, Hämeenkadun puoleisesta päädystä. Sitä aikaisemmin tällaisia pieniä näyttämöitä oli maassamme vain Suomen Kansallisteatterin yhteydessä.

Vuonna 1978 teatterille tarjottiin kaupungin johdon taholta mahdollisuutta lisänäyttämöön Satakunnan sillan vieressä sijaitsevasta Frenckellin tehdasrakennuksesta. TT-Frenckell valmistui elokuussa 1982. Uusi näyttämö merkitsi melkoista helpotusta teatterin vuosikymmeniä kestäneeseen ahtauteen.

Päänäyttämö remonttiin – teatteri muuttaa Tullikamarille

Päänäyttämö oli aina 1980-luvun puoliväliin asti jäänyt vaille laajempaa peruskorjausta. Saneeraustyöt käynnistyivät toukokuussa 1987. Saneerauksen pääperiaatteena oli palauttaa yleisötilat mahdollisimman lähelle alkuperäistä asua, uusia teatteritekniikkaa ja nykyaikaistaa näyttämön takatiloja.

Uudisrakennusosaan, entisen kirjastotalon puoleiseen päätyyn, valmistui kahvila ja sen alapuolelle, maanpinnan alle, rakennettiin lisätilaa lavastevarastoa varten. Saneeraustöiden ajan teatteri toimi väliaikaisella näyttämöllä Tampereen Tullikamarilla. Tampereen Teatterin syyskausi 1988 alkoi saneerauksen läpikäyneessä päärakennuksessa.

Pikkuteatterista Teatterikahvila

Päärakennuksen yhteydessä ollut Pikkuteatteri saneerattiin vuoden 1989 kuluessa ja saman vuoden lokakuussa uusitun ilmeen saanut tila avautui yleisölle. Pikkuteatterista tuli 100-paikkainen Teatterikahvila, joka mahdollisti kahvilanomaisen vaihtoehdon pienimuotoisille puhe- ja musiikkinäytelmille sekä laulu- ja runoilloille.

Vuonna 1992 tilassa toimi Soppateatteri, joka tarjosi kaksi kertaa viikossa maistuvaa soppaa monipuolisen ja mielenkiintoisen ohjelman parissa.

Vuoden Teatteri 1997

Tampereen Teatteri nimettiin Vuoden Teatteriksi 1997. Valinnan suoritti Suomen Teatteriliiton asettama raati. Raadin perustelujen mukaan Tampereen Teatteri oli tehnyt runsaasti uusia avauksia ja tuoreita käytännön linjauksia. Teatterin ohjelmisto koettiin laajaksi. Teatteri ei kansainvälisten hittituotantojen lisäksi kaihtanut tarttumasta oman maakunnan ja maamme kipeisiinkin aiheisiin.

Valinnan tärkeimpänä perusteena oli kuitenkin teatterin hyvä yleisösuhde. Tampereen Teatterin katsojat äänestävät jaloillaan ja kukkaroillaan ja täyttävät teatterin salit aina vain paremmin.

Kivi avautuu yleisölle

Keväällä 2003 Teatterikahvilassa tehtiin jälleen mittavia uudistuksia ja Teatterikahvila Kivi avautui uusin ilmein. Keväällä 2011 tila remontoitiin uudelleen ja nimi vaihtui Kulttuuriravintola Kiveksi. Nyt tila palvelee A-oikeuksin viihtyisänä seurusteluravintolana. Kivi on oivallinen kohtauspaikka ennen tai jälkeen teatterin.

Lue lisää: Tampereen Teatterin 100-vuotisjuhlavuonna 2004 ilmestyi Panu Rajalan kirjoittama Tampereen Teatterin historiateos Tunteen tulet, taiteen tasot. Kirjaa on myynnissä Kulttuurimyymälä Aplodissa.

Teatterinjohtajat

Kaarle Halme 1904 – tammikuu 1905
Elli Tompuri helmikuu 1905 – kesäkuu 1905
Pontus Artti syksystä 1905 – helmikuu 1906
Aarne Riddelin (Orjatsalo) maaliskuu 1906 – marraskuu 1906
Hemmo Kallio joulukuu 1906 – kesäkuu 1907
Pekka Alpo 1907 – 1912
Jalmari Hahl 1912 – 1915
J.A. Pärnänen 1915 – 1916
Valle Sorsakoski 1916 – 1917
Jalmari Lahdensuo 1917 – 1918
Mia Backman 1918 – 1921
Jalmari Lahdensuo 1921 – 1923
Teuvo Puro 1923 – 1924
Eino Salmelainen 1925 – 1934
Wilho Ilmari 1934 – 1937
Arvi Kivimaa 1937 – 1940
Kaarlo Aarni 1940 – 1942
Raoul af Hällström 1942 – 1943
Glory Leppänen 1943 – 1949
Jouko Paavola 1949 – 1955
Sakari Puurunen 1955 – 1959
Kalervo Nissilä 1959 – 1963
Rauli Lehtonen 1963 – 1988
Esko Roine 1988 – 1998
Heikki Vihinen 1998 – 2010
Reino Bragge 2010 – 2020
Mikko Kanninen 2020 –