Terhi Edwards valvomassa harjoituksia asemapaikallaan teatterin takanäyttämöllä. 01.11.2022
Isosisko valvoo
Ammattiinsa itseoppinut Terhi Edwards on toiminut Tampereen Teatterissa järjestäjänä huimat 34 vuotta. Edwardsin työnkuvaan kuuluu muun muassa valvoa teatteriesityksiä ja tehdä päätös näytöksen mahdollisesta keskeyttämisestä.
Kuvat ja teksti: Lauri Kaarsalo, siviilipalvelusmies
Järjestäjä Terhi Edwards painaa muutamaa mustaa nappulaa laitteesta, joka näyttää jonkinlaiselta lankapuhelimen ja radion risteymältä. Hän kutsuu sillä näyttelijöitä siirtymään lämpiöstä lavalle. Stalin kuolee -näytelmän harjoitukset ovat alkamaisillaan.
”Ihan hirveetä ryntäystä en saanu aikaan”, Edwards tokaisee odotettuaan tovin. Ennen harjoitusten alkua näyttämön takana alkaa käymään tosin melkoinen kuhina, kun taiteellinen työryhmä valuu viimein kulisseista ympäri teatterisalia. Samalla näyttämömiehet rakentavat vielä lavastusta estradille. Pian näyttämölle johtava ovi kuitenkin suljetaan: harjoitukset ovat alkaneet.
Kutsuu kuuluttamalla, seuraa sivusilmällä
Edwardsin työpiste löytyy teatterin takanäyttämöltä, aivan lavalle vievän oven vierestä. Hänen työpöytänsä lähettyvillä on pieni monitori, josta hän tarkkailee aina välillä sivusilmällä, mitä näyttämöllä tapahtuu.
Samanlaisia ruutuja on ripoteltu oikeastaan pitkin Frenckellin punatiilistä teatterirakennusta – käytävän päässä sijaitsevasta näyttelijälämpiöstä alakerran kampaamoon asti. Tällä tavoin ympäri taloa hääräävät teatterilaiset pystyvät seuraamaan näyttämöä yhtä aikaa.
Teatterintekijät pysyvät harjoituksissa ajan tasalla myös kuulutusjärjestelmän avulla. Järjestäjä-Terhin pöydällä onkin Stentofon-niminen laite eli stento, jolla hän saa yhteyden lähes rakennuksen joka kolkkaan, sillä myös näitä kapistuksia on asennettu eri puolille taloa.
Harjoitusten alussa Edwards ilmoittaa koko työryhmälle stentolla, mitkä kohtaukset ovat kunakin päivänä harjoitusvuorossa. Harjoitusten lomassa hän puolestaan kutsuu teatterilaisia, mikäli heitä tarvitaan näyttämölle.
Stentofon kuuluu teattereiden peruskalustoon. Edwardsin työpöydän tuntumassa on pieni monitori.
Järjestäjä ohjaa ja organisoi
Työryhmän yhteisessä WhatsApp-ryhmässä Edwards tiedottaa aina etukäteen, mitä harjoituskerroilla tehdään ja keiden tarvitsee olla milloinkin mukana. Tarvittavat tiedot hän saa ohjaaja Antti Mikkolalta, joka toimittaa jokaisen viikon alussa järjestäjälle harjoitusluettelon.
Tällä tavoin hän keventää Mikkolan työtaakkaa, kun ohjaajan ei tarvitse käyttää aikaansa eri osastojen informoimiseen valo- ja ääniteknikoista näyttämömiehiin. ”Mä pidän huolta, että mulla itselläni on tieto siitä, mitä tuolla näyttämöllä tapahtuu ja että kaikilla muillakin on se sama tieto”, Edwards kiteyttää.
Järjestäjä tekee harjoituksissa tiivistä yhteistyötä näyttämömiesten ja -mestareiden sekä tarpeistonhoitajan kanssa. Edwards ilmoittaa heille, milloin lavasteita ja rekvisiittaa tarvitsee viedä näyttämölle ja vastaavasti tuoda sieltä pois. Tai teatterikielellä ilmaistuna, milloin näyttämökuva vaihtuu.
Nämä vaihdot – tai iskut, kuten Edwards niitä nimittää – hän merkkaa ylös pääkirjaansa, jota voi käytännössä pitää näytelmän käsikirjoituksena. Pääkirjansa tyhjälle sivulle hän piirtää ylhäältä päin myös kunkin kohtauksen näyttämökuvan, mikä auttaa häntä hahmottamaan lavasteiden vaihtoja paremmin.
Jämpti järjestäjä
Edwardsin mielestä hänen ammatissaan tarvitaan järjestelmällisyyttä, jämptiyttä ja rautaisia hermoja. ”Mä luulen et niillä pääsee aika pitkälle”, järjestäjä-Terhi tuumailee. Lisäksi eräs näyttämömies kutsuu häntä jopa isosiskokseen, mikä kielii erityisesti järjestäjän huolehtivaisuudesta.
Tässä vaiheessa näytelmän ensi-iltaan on vielä noin kuukausi aikaa, joten Edwardsilla ei ole ainakaan vielä mikään tulipalokiire. Järjestäjän työssä saattaakin olla pitkiä aikoja, jolloin häntä ei varsinaisesti tarvita. Edwardsin on silti oltava koko ajan käytettävissä. Apulaisnäyttämömestari Antti Palo huikkaakin haastattelumme väliin, että harjoituksissa on tärkeintä olla läsnä ja valmiina toimimaan, kun kutsu tulee. ”Vasta esitysten alettua tulee tietynlainen rutiini”, Palo selittää.
Siinä samassa näyttämön puolelta kuuluu antaumuksellinen parkaisu: ”Ei! Eii! EIII!” Sen jälkeen alkaakin soimaan rytmikkään rimputtava musiikki. Kyseessä ei ilmeisesti ollutkaan mikään hätätilanne. Näyttelijä Esa Latva-Äijö vain eläytyi Molotovin rooliinsa.
Teatterissa aamusta iltaan
Järjestäjällä ja muilla teatterintekijöillä on tavallisesti maanantaista lauantaihin kestävä 2-vuoroinen työviikko. Työpäivä jakautuu heillä lähes poikkeuksetta noin neljän tunnin päivä- ja iltaharjoituksiin.
Edwards saapuu kuitenkin aamulla näyttämömiesten kanssa jo tuntia aikaisemmin paikalle. Heidän tehtävänään on hoitaa Frenckellin harjoituspaikka siistiin kuntoon. Joskus harjoituksia edeltävänä päivänä on ollut esitys, jonka jäljiltä lavasteet täytyy siirtää uuden työryhmän tieltä.
Stalinin harjoitukset alkoivat viime keväänä vajaan viikon pituisella jaksolla, jonka jälkeen näyttämötekstin parissa jatkettiin pitkän kesäloman päätyttyä syyskuun alussa. Tämän kaltaisille puhenäytelmille lasketaan Edwardsin arvion mukaan 57–60 harjoituskertaa yhteensä.
Harjoituskauden lopussa ennen ensi-iltaa on valmistavat harjoitukset ja pääharjoitukset, joita on kutakin kolme kappaletta. Valmistavien ja pääharjoitusten keskeinen ero on siinä, että jälkimmäisissä ohjaaja ei saa enää keskeyttää harjoituksia. Pääharjoitukset ovat ennen kaikkea tärkeitä valo- ja äänitekniikan testauksen sekä lavasteiden liikuttelun kannalta, Edwards kertoo. Usein pidetään myös yksi ennakkoesitys, jonne työryhmän ulkopuolinen yleisö on jo tervetullutta.
Näyttämötekstistä esittävään taiteeseen
Edwards nappaa työpöydältään sekuntikellon, mutta laskee sen nopeasti takaisin tasolle. Järjestäjän työhön kuuluu ajoittain kellottaa kohtauksia. Tässä vaiheessa harjoituskautta ohjaaja Mikkola tosin keskeyttää paljon näyttelijöitä, joten ajastamisesta ei ole vielä hyötyä.
Noin kuukausi ennen ensi-iltaa tiedetään kuitenkin jo suurin piirtein, kuinka kauan näytelmä tulee esitettynä kestämään. Mikkolan sovittamassa Stalin kuolee -käsikirjoituksessa on yhteensä 76 liuskaa, mikä viittaa näyteltynä noin kahden tunnin pituiseen esitykseen väliajan kanssa. Edwardsin mukaan yksi liuska näyttämötekstiä paperilla vastaa 1,5–2 minuuttia lavalla.
Vastuussa esitysten valvomisesta
Harjoitusten lisäksi Edwards on vastuussa näytelmän esitysten valvomisesta. Järjestäjä-Terhi aloittaa näytökset antamalla kolme soittoa, jotka kehottavat katsojia siirtymään teatterisaliin. Tämän ohella hän vastaa esitysten sujumisesta harjoitellun mukaisesti. Edwards huolehtii muun muassa siitä, että näyttelijät ovat aloituspaikoillaan ennen näytöksen alkua ja että lavasteiden vaihdot tapahtuvat suunnitellusti.
Tarvittaessa Edwards joutuu tekemään myös päätöksen näytöksen mahdollisesta keskeyttämisestä, mikäli katsomossa on sattunut esimerkiksi sairauskohtaus tai tulipalo. Keskeytyksen jälkeen järjestäjä aloittaa esityksen uudelleen ja ilmoittaa valo- ja ääniosastolle sekä näyttelijöille ja muulle työryhmälle, mistä kohtauksesta esitystä jatketaan.
Edwardsin mukaan sairaustapauksia ilmaantuu vain muutamia kertoja esityskauden aikana. Usein keskeytykset tapahtuvat päivänäytöksissä, väliajan jälkeen, kun katsojat palaavat saliin kahviosta leivoksia nauttimasta. Tavallisesti sairaustapaukset ovat olleet pyörtymisiä, jotka ovat aiheutuneet sokeriaineenvaihdunnan häiriöistä. ”Mutta yleensä ei ole ollut mitään kauhean vakavaa”, Edwards painottaa.
Kokenut kehäfretti
Edwards on työskennellyt Tampereen Teatterissa jo 34 vuoden ajan. Järjestäjän ammattiin ei ole varsinaista koulutusta, ja hän onkin opetellut työhönsä omin avuin. ”Aikoinaan mulle on näytetty, että istu tossa ja kysy näyttelijöiltä, mitä sää teet”, itseoppinut Edwards kuvailee. ”Kyllä tässä on työ tekijäänsä opettanut.”
Edwardsille 2-vuoroinen työviikko on käynyt vuosien varrella ajoittain raskaaksi. Pitkät työpäivät rajaavat vapaa-ajan vähiin, ja harrastukset voi kuulemma unohtaa kokonaan. Teatterinteon ohella hän saa kuitenkin iloa lemmikkifreteistään eli hillerikaksikosta, Haaveesta ja Kaikkosesta.
Pitkän työpäivän aikana hänen ei tarvitse sen suuremmin huolehtia kotona oleilevista freteistään. Nimittäin Haave ja Kaikkonen ovat sekä sisäsiistejä että purukoulutettuja, ja ne simahtavat riehakkaan aamuhepulin jälkeen noin 10–12 tunnin sikeään uneen.
Vaikka Edwards ei palaudukaan aivan frettiensä tavoin työpäivän jälkeen, hän pääsee järjestäjän tehtävistä kotonaan kiitettävän hyvin eroon. Kun Edwardsilta kysyy, onko hänen kotonaan kaikki järjestetty viimeisen päälle, järjestäjän ei tarvitse miettiä vastaustaan kauaa.
”Ei oo. Ei todellakaan oo”, Edwards vastaa kuin tykin suusta ja hörähtää perään. ”Kyllä siellä vallitsee hallittu kaaos!”
Stalin kuolee Frenckell-näyttämöllä 26.10.2022 alkaen.
