Minna Pajulan vastuulla on huolehtia näytelmän puvustuksista.

07.03.2023

Pukijan nappisuoritus

Tampereen Teatterissa hiljattain aloittanut pukija Minna Pajula avustaa näyttelijöitä kulisseissa esitysten aikana. Tämän lisäksi työ puvustuksien parissa vaatii lähes jokapäiväistä valmistelua ennen ja jälkeen näytösten.

Kuvat ja teksti: Lauri Kaarsalo, siviilipalvelusmies


Pukija Minna Pajula johdattaa kierreportaita pitkin Frenckell-näyttämön alakertaan, jossa on hänen työtilansa. Sieltä löytyy silitysrauta, saumuri, pyykinpesukone ja liuta lankarullia. On kengännauhoja ja -pohjallisia, vöitä ja henkseleitä, hikilappuja ja nenäliinoja. Peremmällä ovat näyttelijöiden pukuhuoneet, joissa roikkuu useampi rekillinen Stalin kuolee -näytelmän roolivaatteita.

”Täällä on mun valtakunta”, Pajula toteaa.

Pajula pitää puvustukset kuosissa

Ennen esitystä pukijan työhön sisältyy paljon valmistelua. Näytösaikojen ulkopuolella Pajula pesee, silittää ja korjaa rooliasuja. Hänen kuuluu ommella irronnut nappi takaisin paikoilleen ja parsia revennyt paikka umpeen. ”Mulla on tämmöisiä huoltopäiviä, jolloin näytösvaatteita katsotaan vähän tarkemmin suurennuslasin kanssa”, Pajula kuvailee. ”Se vaatii vähän värisilmää ja ompelutaitoa.”

Pukija toimittaa puvustukset huollettuina seuraavaan näytökseen juuri sellaisina, minkälaisina niiden lavalla pitääkin olla. ”Jos puku on näyttämöllä likainen, niin sehän ei ole kuraa, vaan se on värjätty”, Pajula valottaa. Vaatteet on tällöin patinoitava, jotta pinnoite pysyy niissä myös pesun jälkeen.

Pajula säilyttää puvut vaatetelineissä kullekin näyttelijälle lajiteltuina. Näytelmässä vakinäyttelijöillä on parista kolmeen pukua ja yhdeksällä harjoittelijalla on kullakin jopa kuusi asukokonaisuutta. ”Mulla on 4–5 rekillistä vaatteita, jotka on pidettävä kunnossa”, Pajula summaa.

”Moni luulee, että teatterinteko on pelkkää glamouria ja tähtiloisketta. Mutta tosiasiassa paljon on myös tämmöistä arkista puurtamista ja odottelua”, hän kertoo. ”Ei tää pelkästään julkkisten kanssa hengailua ole.”

Homma hanskassa, vaikka kiirettä pitää

Nopeatempoisessa Stalin kuolee -esityksessä on kaikkiaan kuusitoista kohtausta, joiden välissä pukija auttaa näyttelijöitä rooliasujen riisumisessa ja pukemisessa. Nämä vaihdot tapahtuvat Pajulan mukaan kiireessä. Näytöksen aikana pukija on takanäyttämöllä myös siirtämässä pukuja ja ohjeistamassa näyttelijöitä oikeisiin asuihin, jotta vaihdot sujuvat onnistuneesti.

Näyttämöllä nähdään kolmeatoista eri näyttelijää, joita kaikkia Pajula ei ehdi yhtä aikaa avustamaan. ”Tavoite on harjoitella yhdessä niin, että näyttelijäkin selviytyy vaihdoista”, hän selittää. Ohjaaja pyrkii harjoituskaudella myös suunnittelemaan esityksen aikataulutusta ja asemointeja siten, että pukemiseen varataan riittävästi aikaa. ”Ja turvallisuusasioista on pidettävä huolta, ettei pimeässä tule törmäyksiä ja kompasteluita”, Pajula muistuttaa.

Pukija tekee kulisseissa paljon yhteistyötä etenkin tarpeistonhoitajan ja kampaajan kanssa. Pajula luonnehtiikin itseään yleisnaiseksi. ”Voidaan tehdä vähän ristiin semmoisia helppoja hommia toisen puolesta”, hän sanoo. ”Välillä raja on häilyvä, mitä kukakin tekee. Mutta ei mennä toisen tontille, vaan ollaan siinä apuna.”

Ensimmäisen näytöksen pukuvaihdot esityksessä.

Kokonaisuus ratkaisee

Rooliasut valmistuivat teatterin puvustosta kolme viikkoa ennen ensi-iltaa, minkä jälkeen näyttelijät pääsivät harjoittelemaan valmiilla asukokonaisuuksilla. Näytelmän epookki- ja neuvostohenkisen pukusuunnittelun on luonut pukija-Pajulan sukunimikaima Mari Pajula.

Pukija-Pajulalla ei ole suosikkiasua näytelmässä, vaan hän arvostaa esityksen pukusuunnittelua kokonaisuutena. ”Roolit on rakennettu niin, että ne tukevat toisiaan. Kun näkee kaikki puvut yhdessä, niin se on se suurin viehätys.”

Taidetta ja tohinaa

Pajula on aloittanut Tampereen Teatterissa vasta viime elokuussa, mutta hän on ollut aikaisemmin pukijana useissa eri teattereissa. Lukiosta valmistuttuaan hän pääsi heti Seinäjoen kaupunginteatteriin pukijaksi. Sen jälkeen hän on hankkinut itselleen tekstiili-insinöörin ja pukuompelijan koulutukset. Omien sanojensa mukaan hän on ”ehkä liiankin koulutettu” ammattiinsa.

Pajulan mielestä parasta hänen työssään on tekemisen meininki. Hänestä Frenckell-näyttämöllä on hyvä ryhmähenki ja ammattitaitoinen porukka. ”Ryhmässä tekeminen on teatterissa hienointa. Tavallaan se, että yksilöt luo yhdessä jotain hienoa näyttämölle muiden nähtäväksi”, Pajula muotoilee. ”Taideala on aina ollut lähellä mun sydäntä.”

Kuten monille muillekin teatterilaisista, raskainta pukijalle alalla ovat työajat. ”Kun muutaman vuoden teet kaikki lauantait töitä, niin siinä jää kavereiden juhlat, pikkujoulut ja syntymäpäivät väliin”, hän ilmoittaa ja naurahtaa perään. Kokeneemmat kollegat ovatkin sanoneet Pajulalle, ettei häntä kohta enää kutsuta mihinkään, kun kaikki tietävät hänen olevan aina töissä.

”Mutta on tää sen arvoista. En mää vaihtais pois.”

Stalin kuolee Frenckell-näyttämöllä 13.5.2022 saakka.


Jaa sosiaalisessa mediassa