Leena Lindroos seuraamassa harjoituksia loistelias käsikirjoitus sylissään. Sekä harjoituksissa että esityksissä hänen vakiopaikkansa on ensimmäisen penkkirivin laitimmainen istuin. 23.10.2022
Kuiskaaja kommunikoi huutamalla
68-vuotias Leena Lindroos on viihtynyt Tampereen Teatterin kuiskaajana peräti 19 vuoden ajan, ja hän on jatkanut töitään vielä eläkeiänkin jälkeen. Lindroos kouluttautui aikoinaan hammashoitajaksi, mutta intohimo teatteria kohtaan sai hänet suuntautumaan taiteellisempaan ammattiin, johon taas ei ole koulutusta.
Kuvat ja teksti: Lauri Kaarsalo, siviilipalvelusmies
Teatterikuiskaajat piilottelevat jossakin näyttämön tuntumassa ja joutuvat vain harvakseltaan heittämään lavalle unohtuneita vuorosanoja. Tämä on monien katsojien mielikuva kuiskaajan työstä, mutta se on kuitenkin vain osa totuutta.
Harva tietää, kuinka suuressa roolissa teatterikuiskaaja on koko näytelmän elinkaaren ajan. Sain tutustua Stalin kuolee -näytelmän harjoituksissa Tampereen Teatterin kuiskaajaan Leena Lindroosiin, ja pääsin seuraamaan hänen työskentelyään.
Kuiskaaja on näyttelijän työkalu – ja paljon muutakin
Lindroosin työ alkaa heti näytelmän harjoituskauden alussa lukuharjoituksilla, joissa hän lukee näyttämöohjeita ja tuuraa tarvittaessa puuttuvia näyttelijöitä. Kun työryhmä siirtyy myöhemmin näyttämölle treenaamaan, kuiskaaja-Leenan tehtävänä on ennen kaikkea auttaa näyttelijöitä muistamaan vuorosanansa. Varsinkin harjoituskauden alkuvaiheessa Lindroos paikkailee vielä paljon heidän repliikkejään. ”Kuiskaaja on näyttelijän työkalu”, hän kiteyttää.
Harjoituksissa Lindroos pitää myös koko taiteellisen työryhmän ajan tasalla siitä, missä kohtauksessa ja kohdassa mennään. ”Kuiskaajan tehtäviin kuuluu valvoa tekstiä ja olla hyvinkin tarkka siinä”, Lindroos summaa. Työaikana hänen mukanaan kulkee näytelmän käsikirjoitus eli plari – teatterilaisten kesken myös pääkirja –, jonne hän kirjaa ylös muun muassa ohjaajan huomioita ja mahdollisia muutoksia tekstissä.
Noin kahden kuukauden tiiviin harjoittelujakson aikana kuiskaaja-Leenan on osattava käsikirjoitus lähes läpikotaisin, jotta hän pystyy avustamaan teatterintekijöitä juuri oikealla hetkellä. Lindroos tietää siis tasan tarkkaan esimerkiksi, missä näyttelijät kulkevat, milloin he saapuvat lavalle ja milloin kohtaus vaihtuu. Hän kykenee samalla seuraamaan sekä pääkirjaa että sitä, mitä lavalla tapahtuu.
”Kuiskaajan työ on hyvin monipuolista. Mutta ennen kaikkea pitää olla koko ajan valveilla; siellä ei auta yhtään heilua tai ajatukset olla missään muualla. Kun plarit lähtevät pois, täytyy olla hyvinkin valppaana, koska näyttelijä haluaa, että hän saa heti avun.”
Psykologista silmää ja rytmitajua
Lindroosin mielestä kuiskaajalla tulee olla psykologista silmää ja ”hemmetin” hyvä rytmitaju. Hänen on tunnistettava, milloin näyttelijä tarvitsee tukea vuorosanojensa kanssa ja milloin pitää olla yksinkertaisesti vain hiljaa. Ja päätös on tehtävä sekunnin murto-osassa.
Tässä päätöksenteossa kuiskaajaa ohjaa näytelmän oma rytmi – syke, jolla tarina kulkee eteenpäin. ”Kaikki mitä me tehdään – on meillä sitten farssi, komedia tai draama – kaikissa on koko ajan rytmiä”, Lindroos kertaa ja lisää vielä perään: ”Hiljaisuudessakin on rytmi!”
Näyttelijät reagoivat näyttämöllä niin kutsuttuihin iskuihin, joita ovat muun muassa äänet, valot ja liikkeet. He tuntevat vastanäyttelijän vuorosanat ja tilanteen, jossa oma repliikki pitää sanoa. Mikäli näyttelijältä katoaa rytmi eikä hän muista vuorosanaansa, kuiskaaja tietää antaa repliikin lavalle. Yleensä vain pari sanaa riittää, ja näyttelijä saa taas juonesta kiinni.
Kommunikointi keskiössä
Kuiskaajan ja näyttelijän välinen kommunikaatio on keskeisessä roolissa Lindroosin ammatissa. Kuiskaajan täytyy nimittäin tietää eri näyttelijöiden työtavat. ”Kaikilla näyttelijöillä on omat tapansa työskennellä”, Lindroos kertoo. ”Jotkut irrottautuvat nopeasti plarista, toiset taas pitävät sitä pitkään.”
Tämänkin harjoitusperiodin aikana hän on tutustunut uusiin työskentelytapoihin, kun näytelmän rooleissa nähdään niin Nätyn ja Suomen Teatteriopiston opiskelijoita kuin vierailevia freelancereitakin. Kuiskaaja-Leenan työnkuvaan on kuulunut selvittää, kuinka paljon uudet tuttavuudet tarvitsevat apua tekstin kanssa.
Näyttelijöillä on myös erilaisia keinoja viestiä kuiskaajalle, milloin heitä tulee auttaa repliikeissä. Lindroos kertoo, että esimerkiksi Tampereen Teatterin oma näyttelijä Mari Turunen ilmaisee vuorosanansa unohduksen sanomalla kuiskaajalle tomerasti: ”Mitä?! Mitä mä sanon?!”
Samassa Turusen huomio kiinnittyy haastatteluumme näyttelijälämpiön sohvalta, ja hän huomauttaa kuiskaajan imitaation liioitellusta äänensävystä. Lindroos toppuutteleekin nopeasti, etteivät näyttelijät ole ikinä vihaisia kuiskaajalle vaan siihen, jos he eivät jotakin muista.
Huutoja vai kuiskauksia
Teatterikuiskaajat välittävät hukatut vuorosanat suoraan näyttämölle eivätkä esimerkiksi näyttelijöiden korvanappeihin. Lisäksi ”kuiskaukset” on sanottava lavalle kuuluvalla äänellä, melkeinpä huutaen, jotta näyttelijälle ei jää epäselvyyttä kadottamistaan vuorosanoista.
Äänenvoimakkuuteen vaikuttaa myös näyttämön koko. Esimerkiksi Tampereen Teatterin pienemmällä näyttämöllä TT-Frenckellissä, jossa myös Stalin kuolee esitetään, on vähemmän syvyyttä kuin päänäyttämöllä, mikä helpottaa Lindroosia äänenkäytön kanssa.
Näyttämöstä ja sen akustiikasta riippumatta kuiskaajan työssä ääni pitää olla koko ajan kunnossa. ”Voit olla pitkän aikaa hiljaa, sitten yhtäkkiä sua tarvitaankin, niin sää et voi ruveta köhimään siinä”, Lindroos vakuuttaa.
Teatterin taikaa
Aikoinaan hammashoitajaksi kouluttautuneella Lindroosilla on nyt takanaan 19 vuotta Tampereen Teatterissa kuiskaajana. Viimeiset viisi vuotta hän on ollut periaatteessa jo eläkkeellä, mutta työ on pitänyt edelleen otteessaan.
Kuiskaajan työ on tuntunut hänestä aina yhtä ihmeelliseltä. Omien sanojensa mukaan ura teatterissa on antanut hänelle elämyksiä, joita hän kuvailee lumoaviksi ja taianomaisiksi.
Teatterissa jokainen päivä ja näytelmä on hänelle erilainen. ”Parasta on se, kun aloitetaan uusi näytelmä, kuinka pikkuhiljaa kaikki lähtevät muuttumaan siinä edessä. Yhtäkkiä se spektaakkeli on siinä valmiina”, Lindroos hehkuttaa.
Hänestä on käsittämätöntä, miten teatterilaiset – tekniikkaa, lavastusta, puvustusta, maskeerausta ja tarpeistoa myöten – puhaltavat kaikki yhteen hiileen, jotta lopputulos saadaan näyttämölle yleisön nautittavaksi.
”Se, että mä jatkan täällä yhä edelleen, siinä täytyy olla joku juttu.”
Teatterin taikaa?
”Se on sitä”, Lindroos toteaa myötämielisesti ja taputtaa olalleni.
Stalin kuolee Frenckell-näyttämöllä 26.10.2022 alkaen.
