Hannu Hauta-aho miettii työkseen musiikkeja ja äänitehosteita näytelmiin. 11.01.2023
Demoa etsimässä
Tampereen Teatterin äänisuunnittelija Hannu Hauta-aho on luonut näytelmiin äänimaailmoja 14 vuoden ajan. Ala on ollut tänä aikana tietokoneiden kehittymisen myötä murroksessa, minkä ohella äänisuunnittelijoiden rooli on muuttunut teatterissa paljon aktiivisemmaksi.
Kuvat ja teksti: Lauri Kaarsalo, siviilipalvelusmies
Äänisuunnittelija Hannu Hauta-aho istuu katsomossa äänimiksaustiskin takana. Hän etsii tietokoneeltaan lorotusääntä. Stalin kuolee -komediassa on nimittäin kohtaus, jossa neuvostodiplomaatti Molotov käy tekemässä tarpeensa kukkalaitteeseen. Pian löytyykin sopiva äänitehoste, joka soi Frenckell-näyttämön kaiuttimista.
”Vihdoin pääsee tekemään kunnon hommia!” Hauta-aho huudahtaa.
”Jos jollain ei ollut vielä kusihätä, niin nyt on”, Hruštšovia näyttelevä Kirsimarja Järvinen naureskelee.
Kylmän sodan aikaan 1950-luvulle sijoittuvassa näytelmässä kuullaan muun muassa laukauksia, räjähdyksiä, radiolähetyksiä sekä klassista konserttimusiikkia. ”Näyttää siltä, että äänet on tässä aika vahvasti rytmittävä, kuljettava työkalu”, Hauta-aho toteaa kuukausi ennen ensi-iltaa. ”Toki tässä on vielä matkaa enskariin. Asiat voi muuttua.”
Aloitetaan ajoissa, viimeistellään viime tingassa
Äänisuunnittelija kuuluu näytelmän taiteelliseen suunnitteluryhmään yhdessä ohjaajan, lavastajan sekä valo- ja pukusuunnittelijan kanssa. Hauta-ahon työnkuvaan kuuluu miettiä, minkälainen äänimaailma esitykseen tulee. ”Monesti ohjaaja voi olla siinä suunnittelussa mukana tai voi olla olematta. Se vaihtelee tosi paljon”, Hauta-aho sanoo.
Suunnittelutyö aloitetaan usein jo kauan ennen näytelmän harjoituskautta. Äänimaailma alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan niin kutsutuissa raami- ja mallipalavereissa, joissa käsikirjoitusta puretaan työryhmän kesken. Haastatteluhetkellä, elokuun alussa, Hauta-aho pohdiskelee ääniä jo seuraavan vuoden syksynä ilmestyviin esityksiin.
Musiikki- ja tehostevalinnat voivat kuitenkin vaihtua hyvinkin lähellä näytelmän esityskautta. ”Kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa saattaa tapahtua ihan älyttömästi vielä asioita”, Hauta-aho kertoo. ”Joskus silloin on jo täysin valmista. Esimerkiksi Frankie ja Johnny ei hirveesti muuttunut silloin. Mutta voisin kuvitella, että tähän Staliniin tulee paljonkin viime hetken muutoksia.”
Hauta-aho hyödyntää työssään tietokoneita ja erilaisia musiikkiohjelmia. Niiden avulla kappaleiden ja tehosteiden luonnosversioita eli demoja voidaan kehittää pitkin harjoituskautta. ”Valo- ja äänisuunnittelu on siinä mielessä erilaista lavastukseen ja puvustukseen verrattuna, että me pystytään muokkaamaan asioita ihan sinne viime tinkaan asti.”
Oikeuksien kautta soittoon
Teatterialalla käytetään monesti valmista musiikkia. Kaupallisen musiikin oikeuksia valvoo musiikkialalla toimiva tekijänoikeusjärjestö Teosto. Näyttämöteoksissa käytettävistä kappaleista täytyy tehdä musiikki-ilmoitus Teostolle. Näistä teatteri maksaa esitysmäärien ja keston mukaan pääsääntöisesti minuuttikorvausta. ”Levymusan käyttö menee aika helposti. Toki se maksaa”, Hauta-aho naurahtaa.
Musikaalien osalta oikeuksien saaminen voi olla vaikeampaa. Musiikkinäytelmät, joissa laulettavat biisit kuljettavat tarinaa, ovat niin sanottujen ”isojen oikeuksien” piirissä. Silloin oikeuksista joudutaan neuvottelemaan tapauskohtaisesti.
Tyylilaji määrää tahdin
Stalin kuolee on Hauta-ahon kolmas yhteinen projekti ohjaaja Antti Mikkolan kanssa. Kaksikolla on tapana käyttää näytelmissään verrattain paljon musiikkia ja ääniä tehokeinoina.
Mikkolan edellinen ohjaustyö Saatana saapuu Moskovaan oli Stalinin tavoin epookkinäytelmä. Hauta-aho myöntää, että näytelmän ajallinen miljöö vaikuttaa äänisuunnitteluun ainakin jonkin verran. Hänen mielestään ajankuvaa suurempi määrittävä tekijä on kuitenkin esityksen tyylilaji.
Esimerkiksi 1930-luvun Neuvostoliittoon sijoittuvassa Saatana saapuu Moskovaan -näytelmässä kuultiin muun muassa modernia konemusiikkia. Hauta-aho luonnehtiikin jälkeenpäin esityksen tyylilajia ”vapaaksi ja rönsyileväksi”. Myös nyt työn alla olevassa näytelmässä seikkaillaan Neuvostoliitossa, mutta Hauta-aho uskoo, että 50-luvulle sijoittuva Stalin kuolee on enemmän ajassa kiinni. ”Mutta tähänkin voi tulla vielä vaikka mitä”, äänisuunnittelija povaa.
Äänet esityskuntoon
Harjoituskauden päätteeksi Hauta-aho valmistaa digitaalisella ääniohjelmalla ajolistan. Ajolistassa musiikit ja äänitehosteet on ohjelmoitu järjestykseen, jotta ääniteknikon tarvitsee esityksissä vain toistaa ne Go-napin painalluksella – vaikkakin juuri oikealla hetkellä.
Hauta-aho on itsekin toiminut ääniteknikkona ja tehnyt paljon esitysajoa. Hän kertoo jännittävänsä varsinkin ensi-iltoja, kun on ajamassa omia suunnittelutöitään. ”Sen verran on kuitenkin kilometrejä takana, että mokaaminen ei pelota niin paljon”, Hauta-aho tuumii. ”Kun kaikki pyörii kuitenkin tietokoneilla, niin mitäs jos ne koneet hajoo…”
Esityksissä äänet saattavat välillä pätkiä ja räpsähdellä, mutta pahimmassa tapauksessa tietokoneet ovat ”jäätyneet” kokonaan. Tällaista on sattunut Hauta-ahon mukaan varsinkin viimeisen 10 vuoden aikana, kun on tullut uusia käyttöjärjestelmiä ja ohjelmistopäivityksiä. ”Mutta onneksi”, Hauta-aho koputtaa pöytään ja jatkaa, ”onneksi ne on aika vähissä. Vaikka kyllähän meillä jäi viime viikolla tiski jumiin, mikä oli aika jänskää.”
Stalin kuolee -näytelmän esitysajosta vastaa äänimestari Olli-Pekka ”Opa” Pyysing. Hän ilmoittaa ajavansa esitykset rutiinilla mutta painottaa harjoittelun merkitystä. Ennen ensi-iltaa tekniikkaa hiotaan esityksenomaisissa valmistavissa- ja pääharjoituksissa. Hauta-ahonkin mielestä esitysajoa harjoitellaan riittävästi – ellei äänisuunnittelu ole jäänyt aivan viime tippaan.
”Sillä on tapana”, Pyysing kuiskuttelee ja osoittaa kollegaansa.
”Ehkä sillon joskus 12 vuotta sitten”, Hauta-aho kuittaa takaisin naureskellen.
Raskaita ja rattoisia työrupeamia
Uransa alussa Hauta-ahoa huolestutti, miten hän kykenee uudistamaan ilmaisuaan eikä ala toistamaan itseään. 14-vuotinen kokemus teatterialalla on kuitenkin opettanut hänelle, etteivät näytelmät useinkaan muistuta toisiaan. Työryhmä on joka kerta erilainen, minkä myötä näytelmien luonnekin väistämättä vaihtelee. ”Oma vastuualue ja roolikin muuttuu aina jonkun verran”, Hauta-aho toteaa. ”Se on mukavaa.”
Koska Hauta-aho työskentelee repertuaariteatterissa, hänellä saattaa olla useampi produktio samaan aikaan työn alla. Hän kokeekin erityisen raskaaksi, kun ensi-illat pakkautuvat lähekkäin toisiaan. ”Nyt mulla on semmoinen kausi, että mää teen oikeastaan kolmea juttua putkeen. Kaikki nää Frenckellin ensi-illat. Siinä on hommaa”, Hauta-aho huokailee.
Yksittäiset produktiot voivat käydä myös raskaaksi. Voikin olla vaikea ennakoida etukäteen, mistä näytelmästä muodostuu erityisen haastava työtehtävä. ”Joskus tuntuu aluksi siltä, ettei tarvis tehdä kauheesti matskua. Silti voi olla ihan älyttömän työlästä keksiä, miten ratkoa niitä asioita siinä näytelmässä”, Hauta-aho selittää. ”Se on ehkä raskainta tässä työssä, jos ei meinaa millään löytyä ne ratkaisut.”
Aiempaa aktiivisemmassa roolissa
Hauta-aho on valmistunut äänisuunnittelijaksi Teatterikorkeakoulusta. Akateeminen koulutustausta ei ole kuitenkaan perinteinen polku hänen ammattiinsa, toisin kuin esimerkiksi lavastajilla ja pukusuunnittelijoilla. Tähän vaikuttaa hänen mukaansa etenkin se, että valo- ja äänisuunnittelu on melko uusi koulutusohjelma. ”Monesti äänisuunnittelijat kouluttautuvat ihan muuta kautta”, Hauta-aho valottaa. ”Usein ajaudutaan teatteriin musiikkialalta tai muista äänihommista.”
Urallaan Hauta-aho on huomannut, että hänen ammattikuntansa on käynyt läpi murrosvaihetta. Valo- ja äänisuunnittelijoiden rooli on muuttunut teatterissa vuosien varrella aktiivisemmaksi. ”Enemmän tehdään itsenäisiä päätöksiä ja seurataan omaa taiteellista linjaa”, Hauta-aho kuvailee. ”Ennen vanhaan se oli enemmän sitä, että ohjaaja tilailee asioita ja niiden mukaan sitten tehdään.”
Ala on Hauta-ahon opiskeluajoista lähtien myös vahvasti koneellistunut. ”Kehitys on ollut sellaista, että aika paljon nopeammin pystyy tekemään asioita kuin joskus aikanaan”, Hauta-aho summaa. Aikoinaan hän olisi joutunut hakemaan musiikkia CD-levyltä ja penkomaan tehosteita arkistoista. ”Nyt mulla on harjoituksissa mahdollisuus aika nopeasti editoida musiikkeja ja säveltää vaikka itsekin jotain. Tehosteitakin löytyy joku puoli teraa kovalevyltä, siitä mitä voi suoraan käyttää”, Hauta-aho kertoo. ”Että kyllähän se on nopeutunut.”
Stalin kuolee Frenckell-näyttämöllä 13.5.2022 saakka.
