Petti Falck puuhaa työssään erilaisten tarpeistojen parissa. Nyt hän on napannut pihteihinsä rekvisiittakäärmeen. 24.11.2022
Petti ei petä
Petti Falck työskentelee Tampereen Teatterin vakituisena tarpeistonhoitajana, ja hän on ahkeroinut kulissien takana jo yli 20 vuoden ajan. Vaikka teatteriura ei kuulunut alun perin hänen suunnitelmiinsa, tarpeistonhoitajan työ on tuntunut hänestä jälkeenpäin siltä kuin eläisi satumaailmassa.
Kuvat ja teksti: Lauri Kaarsalo, siviilipalvelusmies
Jos seuraat Stalin kuolee -esitystä eturivistä ja näyttämöltä tipahtaa paperilappunen kengänkärjillesi, kannattaa nostaa se ylös ja vilkaista sitä. Tulet nimittäin huomaamaan, ettei kyseessä ole mikä tahansa paperinpalanen.
Yhtä lailla näyttämöllä näkemäsi vaasit ja vodkalasit, karahvit ja kahvikupposet eivät ole täysin samanlaisia kuin keittiösi kaappien tai Tokmannin alelaarien vastaavat. Jokainen lavalla havaitsemasi rekvisiitta on ainutlaatuinen, ja niistä vastaa Frenckell-näyttämön tarpeistonhoitaja Petti Falck.
Penkoo varastot, koluaa kirpputorit
Tarpeistonhoitaja Falckin työrupeama alkaa viimeistään näytelmän lukuharjoituksissa. Hän poimii siellä kaiken käsikirjoituksessa mainitun tavaran listaukseensa. Tarpeistonhoitajan tulee myös nuuhkia rivien välistä sitä, mitä näyttämöohjeissa ei kerrota mutta mitä lavalla silti tarvitaan.
Falck kirjaa ylös kohtauksen ja kohdan, jossa jokin tietty rekvisiitta esiintyy. Hänen on tärkeää myös merkata, kuka tavaroihin esityksissä koskee, missä kohtaa lavaa ja minkä takia. Näiden tietojen pohjalta syntyy tarpeistonhoitajan kansio.
Sitten alkaakin jo tavaroiden etsintä. Aivan ensiksi Falck penkoo teatterin omat varastot Frenckellissä ja päärakennuksessa. Ellei hän törmää niissä haluttuihin esineisiin, on kolmantena oljenkortena teatterin valtava halli Sarankulmassa, josta on tavaramäärän takia mielenkiintoisinta hakea tarpeistoa.
Jos sopivaa rekvisiittaa ei löydy edellä mainituistakaan varastoista, Falck ryhtyy joko itse koluamaan kauppoja ja kirpputoreja tai hän delegoi asian hankintavastaava Pekka Juusolalle. Kaupan tuotteita tarpeistonhoitaja-Petti laittaa vain harvoin sellaisenaan lavalle. ”On semmoinen kirjoittamaton sääntö, että älä pistä koskaan näyttämölle mitään suoraan kaupasta, vaan tee sille aina jotain”, Falck huomauttaa.
Kestävää tarpeistoa käsityöllä
Joskus tulee vastaan tilanne, jossa tarvittavaa tarpeistoa ei löydä eikä sitä pysty ostamaan mistään. Silloin tarpeisto voidaan tuottaa Tampereen Teatterin lavastamolla Hatanpäällä. Tämän harjoitusperiodin aikana verstaalla valmistettiin käsityönä muun muassa isoja kukkalaitteita ja Stalin-näköisnukke.
Falck kuvailee puuttuvan esineen tuntomerkit aina mahdollisimman tarkkaan tarpeistonvalmistaja Milja Förstille. Hän etsii usein referenssinä näytelmän aikakauteen sopivia tuotteita netistä ja lähettää niistä kuvat Förstille. Olennaista on myös ilmoittaa, mitä tavaran tulee kestää ja tarvitaanko siitä duplikaatteja eli varakappaleita.
Näyttämötarpeiston tulee olla ainakin tuplasti kestävämpää kuin kotikalusteiden, Falck kertoo. Esineiden täytyy pysyä ehjänä yleensä noin 20–100 esityksen ajan, harjoituskausi mukaan lukien. Joka kerta tarpeiston hajoamiseen ei voi kuitenkaan varautua, ja esineitä voikin joutua korjaamaan tai hankkimaan kesken esityskauden.
Pedantti Petti
Joitakin tarpeistoja Falck askartelee myös omin käsin. Hänellä on tapana toteuttaa tarpeistonsa yksityiskohtaisen tarkasti. Falck pyrkii esimerkiksi kirjoittamaan itse viestit rekvisiittakirjeisiin ja käyttämään niissä jopa näytelmän aikakauden kirjaintyyppiä. Pikkutarkalla työpanoksellaan tarpeistonhoitaja tukee näyttelijäntyötä, jotta myös lavalla olisi helpompi eläytyä näytelmän maailmaan.
”On olemassa myös sellaisia tarpeistoihmisiä, jotka ei niin ihan viimeisen päälle tee jokaista kirjainta ja tekstiä esim. asiakirjoihin, jotka näkyy näyttämöllä”, Falck tiedostaa. ”Aina sitä ajattelee, että jos se paperi sattuu tippumaan eturiviin, niin se katsoja huomaa, ettei tää ollutkaan edellisen vuoden näytelmän plarista irrotettu roskasivu. Niinkin vois olla.”
Täysin yksin tarpeistonhoitaja ei päätä, minkälaiset rekvisiitat päätyvät näyttämölle. Falckin ja tarpeistonvalmistajien kanssa rekvisiittojen suunnitteluun ja toteutukseen osallistuivat muun muassa näytelmän ohjaaja Antti Mikkola ja lavastaja Mikko Saastamoinen. Tarpeistonhoitaja-Petti haluaa kuitenkin rekvisiittojen olevan lopulta itselleen mieluisia, ja joskus niistä voidaan joutua vähän neuvottelemaan.
Yhtä pystytystä ja purkua
Tarpeistonhoitaja on vastuussa siitä, että rekvisiitat löytyvät näyttämöltä aina millilleen samasta paikasta. Falckin mukaan tarpeistonhoitajia nimitetään tästä syystä ammatillisesti usein nipottajiksi. Stalinin arkistojen on esimerkiksi oltava piirongin laatikossa, kun Jukka Leistin vallanhimoinen Berija-hahmo ryövää ne sieltä. Vastaavasti Molotovin peräpukamavoiteen tulee löytyä juuri oikealla hetkellä miehen takin taskusta.
Joistakin rekvisiitoista voidaan harjoituskaudella kuitenkin luopua ja uusia voi tulla tilalle. Esimerkiksi vielä harjoituksissa Stalinin viinaanmenevää poikaa (Antti Mankonen) tuotiin lavalle nokkakärryillä, muttei enää esityksissä. Tarpeistonhoitajan kuuluu tehdä kirjanpitoa tällaisista muutoksista. Falck saattaakin kirjoittaa yhdellä harjoituskerralla joka toisen rivin uusiksi tarpeistolistoihin, jotka hän on purkanut lukuharjoituksissa.
Rekvisiitat ja niiden lopulliset paikat lyödään lukkoon viimeistään ensi-iltaa edeltävissä valmistavissa- ja pääharjoituksissa. Falck ottaa tavaroiden alkupystytyksestä valokuvat kansioonsa, jotta myös hänen mahdolliset tuuraajansa muistaisivat rekvisiittojen oikeat paikat ennen jokaista esitystä. Stalin kuolee -komediassa lavasteet ja tarpeistot vaihtuvat tiuhaan, ja väliaikavaihdossa näyttämölle luodaan jopa kokonaan uusi ilme.
Falck valmistautuu jokaiseen esitykseen kuin ensi-iltaan. Hän olettaa katsojien olevan ensimmäistä kertaa seuraamassa esitystä. ”Mä yritän joka kerta tehdä priimasuorituksen”, Falck vakuuttaa. ”Mutta virheitähän tulee meille kaikille täällä välillä, ja niitä me paikkaillaan sitten henkihieverissä tuolla näyttämön takana.” Useimmiten suurelta yleisöltä jää huomaamatta nämä taustaryhmän kommellukset.
Pikapuuron ja valokuvamuistin voimalla
Tampereen Teatterin tarpeistoista on mahdotonta sanoa tarkkaa lukumäärää. Tarpeistovarastojen hyllyt ovat Falckin mukaan ”vääränään” erilaisia esineitä ja tavaroita, vaikka kaikki onkin jaoteltu aihepiireittäin. ”Pölyyntyyhän ne aina, mikä on yks perkele”, Falck huokaa. ”Jollain ihmeellisellä ajalla, jota ei koskaan ole, pitäisi vähän pyyhkiä ja järjestellä tavaroita.”
Yleensä harjoituksissa tarpeistonhoitaja-Pettiä voidaan vaatia hakemaan kiireesti tavaroita näyttämölle. ”Tuolta voidaan huutaa, että ’nyt me tarvitaan se punainen kynä’. Sit mä juoksen ihan veren maku suussa tuolla pitkin poikin. Näytelmä menee tyyliin pilalle, jos niillä ei ole punaista kynää viiden minuutin sisällä”, Falck kuvailee hymyillen.
Tarpeistonhoitajan on tiedettävä täsmälleen, mistä hän lähtee etsimään vaaditunlaista esinettä. Tavallisena työpäivänä Falck harppoo pikapuurokulho toisessa kädessään kahden varaston väliä ja joutuu jonkin verran nostamaan painavia esineitä. ”Jostain ylähyllyltä, kun haet jotain järkyttävän painavaa, niin siinä saa vähän kattoo, mikä paikka hajoo seuravaaks.”
Tavaroiden etsimisessä Falckia opastaa valokuvamuisti. Se on kuulemma ominaisuus, jonka kautta tarpeistonhoitajan ammattiin helposti päädytään. Toisaalta hän viettää tarpeistovarastoissa jo työnsä puolesta niin paljon aikaa, että hän on oppinut hahmottamaan, missä mikäkin tavara sijaitsee. Falck onkin antanut teatterin nuoremmille kollegoilleen neuvon hiplailla ja silmäillä tarpeistoja mahdollisimman paljon, mutta tavarat on laitettava aina samoille paikoilleen.
Pitkät päivät, tummat teemat
Frenckell-näyttämöllä, jossa tarpeistonhoitaja-Petti pääsääntöisesti työskentelee, esitetään tavallisesti asia- ja puhenäytelmiä. Sen sijaan päänäyttämöllä pyörivät pitkälti isommalla budjetilla tuotetut musikaalit ja spektaakkelimaisemmat teokset. Siinä missä päänäyttämöllä esitetään ”iloista teatteria”, Frenckellin puolella teemat ovat usein synkempiä.
Falck alkaa luetella tarpeistokansioistaan näytelmien nimiä, joissa hän on ollut mukana. Niissä on käsitelty muun muassa lapsettomuutta, perheväkivaltaa, vanhuutta ja Alzheimeria. ”Ne on aika rankkoja aiheita. Mutta se on yks syy, minkä takia mä tykkään olla täällä Frenksussa”, Falck pohtii. Häntä puhuttelevat enemmän elämänmakuisemmat näytelmät. Vaikeita aiheita tulee samalla käsiteltyä, kun työryhmässä niitä työstetään yhdessä ja niistä keskustellaan porukalla.
Rankat aiheet saattavat tosin vaikuttaa häneen kotioloissa. Falck myöntää olevansa monesti mietteliäämpi, kun töissä harjoitellaan tummanpuhuvien teemojen parissa. Kotona huomataankin, milloin tehdään jotakin muuta kuin hilpeää farssia. Molemmat genret ovat kylläkin hänen mieleensä.
Näytelmien aiheita raskaampaa Falckille ovat kuitenkin pitkät työajat: kuusipäiväinen, kaksiosainen työpäivä, jonka välissä oleva tauko kuluu lähinnä työmatkoihin. ”Perhettähän siellä kotona ei paljon näe”, Falck toteaa. ”Töissä on tavallaan se perhe, mitä näkee enemmän. Kotona siitä tulee välillä vähän kommenttia.”
Falck kertoo, ettei pystyisi tekemään työtään, ellei hänellä olisi työkavereidensa kanssa kivaa. ”Meillä on täällä Frenckellissä tosi hyvä tiimi. Me tunnetaan toisemme pitkältä ajalta niin hyvin, että pystytään lukeen jo vähän ajatuksia. Se helpottaa kaikkia.”
Tutkimusmatkailijana satumaailmassa
Tarpeistonhoitajan täytyy tuntea esineitä ja niiden konteksteja todella laajasti. Falck ei halua sijoittaa näyttämölle mitään sinne sopimatonta, ellei se ole tarkoituksenmukaista. ”Pitää tutkia paljon, mikä on tosi kiinnostavaa”, Falck innostuu. ”Se on yks syy, minkä takia mä oon jääny tänne… jumiin.”
Falck vertaa tarpeistonhoitajan työtään tutkimusmatkailuun. Esineiden, hahmojen ja aiheiden kautta hän pääsee syventymään työssään historiallisiin taustoihin ja tapahtumiin. Harvoin näytelmät sijoittuvat tulevaisuuteen.
”Aina kun tulee uusi näytelmä, saa olla uudessa maailmassa ja aikakaudessa. Saa tavallaan elää sen tietyn aikajakson ja tutustua sellaiseen aiheeseen, mihin en olis ehkä ilman tutustunu”, Falck selittää. ”Saa elää niin kuin sellaisessa satumaailmassa.”
Vahingossa teatterin tielle
Falck on ollut vanhojen tavaroiden kanssa tekemisissä jo pitkään ennen tarpeistonhoitajan työtä. Hänen kotonaan on aina kerätty vanhaa tavaraa ja antiikkia, minkä takia hänen kotinsa ovat näyttäneet melkeinpä kotiseutumuseoilta. ”Se on ollu mulle sellainen luonteva ympäristö, joka auttaa tarpeistohommassa aika paljon”, Falck summaa.
Tarpeistonhoitaja-Petillä on myös vahvasti käsityöläispainotteinen koulutustausta. Hän on valmistunut niin puutekniikan mekaanikoksi, erikoismaalariksi kuin perinteiseksi huonekaluverhoilijaksikin. Jottei lista loppuisi liian lyhyeksi, Falck kertoo olevansa myös kulttuurituottaja, vaikkei ole tehnyt näitä töitä päivääkään. ”En mä ees muista mun kaikkia ammatteja… Mä oon ollu aika kova opiskeleen”, tarpeistonhoitaja toteaa hymyssä suin.
Falck ei koskaan ajatellut tekevänsä pitkää uraa teatterialalla. Hän oli alkuaikoina Tampereen Teatterilla vain oppisopimuksella ja työharjoittelussa. ”Ihan alun perin mä oon tullu tänne tekemään maalarin töitä ja raksahommia”, Falck muistelee. ”Enhän mä oo tullu teatteriin sillein oleen. Mä oon tullu vaan vähän käymään.”
Kun Falck piti aikoinaan antiikki- ja lahjatavaraliikettä, hän sai uransa kannalta ratkaisevan puhelun. Se eteni jotakuinkin seuraavasti:
”Voitko tulla?” teatterin puolelta tivattiin.
”En voi”, Falck vastasi.
”Tule nyt käymään.”
”En tule.”
”Tule.”
”…No mä vähän katon. Pääseehän sieltä pois.”
Parikymmentä vuotta myöhemmin hän työskentelee yhä Tampereen Teatterilla ja jatkaa takuuvarmaa, pikkutarkkaa työtään. ”Vähän niin kuin vahingossa jäin tälle tielle”, Falck kiteyttää. ”Enkä ole ainoa, jolle on näin käynyt.”
Stalin kuolee Frenckell-näyttämöllä 26.10.2022 alkaen.
